Sivut

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Maastoilukuvia

 
Maastoilua, maastoilua ja vielä kerran maastoilua. Satulattomuus on välillä aika tylsää, etenkin kun rouvashevonen keräilee mukavasti energiaa eikä enää kelpaa rauhallinen ravailu. ;) Toivon mukaan pian löytyisi uusi, sopiva satula!
 

Ylemmät kuvat on otettu reilu viikko sitten, kun käytiin Loben ja Oonan kanssa treffaamassa kaverini Jenni ja hänen poninsa Cino!


Oli pakko ikuistaa; Lobe rapsuttelee toisen hevosen kanssa! Ihmisille kyllä piisaisi rapsutuksia takaisin vaikka miten paljon, mutta harvat kaviokkaat kelpaavat rapsuttelukaveriksi. ;)


Saatiin lainata Nappia, rouvaseni tarhakaveria, maastoseuraksi! Toivottavasti tällä kokoonpanolla päästään liikuttamaan kaikki kolme pullaa, kunhan Lobelle satula löydetään. Oonalle käsihevosen hommia luvassa! Nappi kulki moitteettomasti ekalla tuntemattomalla kuskilla. :)

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Pöperöitä, ötököitä ja verikokeita

 
Siinäpä se otsikossa juuri tiivistettynä onkin! Viime aikoina en ole saanut materiaaleja tallilta juuri yhtään, toisaalta ei me mitään kuvaamisen arvoista oikein tehdäkään... Humputellaan, kun ei pystytä rauhallista ravia kovempaa menemään satulattomuuden vuoksi. Tekisi niin mieli tuuppailla koulua, millonkohan viimeeksi ollaan hikitreeni vedetty? Kiirettä on myös pitänyt koulussa (köhköh siis pitäisi olla kiire, mutta arvatkaas ketä laiskottaa heti kun pääsee kotiin..), töissä ja lätkää katsellessa. Yritän kuitenkin saada kuvaajan taas matkaan, maastoissa saisi ihania kevätkuvia!
 
 
Loben Microvitalin kuuri loppui viikko sitten, joten ruokintaa lähdettiin taas muuttamaan. Puhdistuskuuri on tehnyt tehtäviään, en kylläkään tiedä johtuvatko nuo patit puhdistumisesta vai ötököistä. :D Ostettiin laadukasta ja luonnollista kivennäistä ruokintaa täydentämään -  St.Hippolytin SemperCube. Kuten videopostauksessa kerroinkin, ostin Cavalorin Mash&Mix -ihmerehua, jonka avulla saatiin Lobe juomaan hyvällä mielellä elektrolyyttinsä! Jee! Katsotaan nyt mitä kesän aikana ruokintojen kanssa tehdään, vedetään nyt puhdistuskuuri loppuun ja tsekataan tilanne sitten uudelleen... Testataan kesän lopussa uutta nivelvalmistetta, mutta tässä pohdiskelen pitäisikö ostaa uusi satsi normaalia nivelvalmistetta taas, ajamaan loppuneen Suppleaze Goldin asiaa... Lottovoitto sopis tähän väliin kiitos tosi hyvin - etenkin kun haaveissa on vielä koulusatula..;)

 
Ilokseni sain huomata rakennekuvia käsitellessäni, että tuo hummahan on laihtunut!! Vihdoin, jes. On se edelleen pyöreä, mutta ei enää hälyttävän ylipainoinen. Nyt jopa sen kylkiluita tuntuu, se on jo iso juttu se! :D Eläinlääkärikään ei kerrankin huomauttanut painosta! Puhdistuskuurilla on oltava tekemistä asian kanssa, sillä ollaan päästy liikkumaan vähän normaalia kevyemmin satulattomuuden takia... Miltä teidän mielestä näyttää?
 
 
Se alkoi taas - ötökkäkausi. Muutama valittu sana löytyisi täältä noille pienille maanvaivoille. Polttiaiset ovat heränneet jo, ja sen kyllä huomasi Lobesta samantien. Raasu kehittää ikävät ja kutiavat paukamat puremien ympärille, etenkin kaulaan... Tässä ollaan punnittu erilaisia vaihtoehtoja ötökkäkesän suhteen - nakuna, loimitettuna, myrkyissä, mömmöissä... En kuitenkaan halua toistaa viime kesää, se naaman kämmenen kokoinen vereslihalle hangattu läntti oli kiitos tarpeeksi tähän osoitteeseen!

 
Ostettiin syksyllä sellainen seeprakuvioinen ötökkäloimi, sitä voisi etenkin pahimpaan paarma-aikaan testata, mutta alkaa mietityttämään onko kovin mukavaa viskata 30 asteen helteillä jo valmiiksi kuuman tumman turkin päälle loimikerros... Ja näinköhän loimi kestäisi kauaa, kun kavereita kuitenkin ympärillä. Suihkutettavat ötömyrkyt ollaan todettu aika tehottomiksi, ei niistä riitä iloa kuin muutamaksi tunniksi jos siihenkään. Nyt olen päätynyt siihen, että pestään Solhedsin shampoolla ja isketään ihoseerumit pintaan (näitä käytettiin jo viimekesän lopussa) ja lisäksi kunnon kerros Tervarasvaa puremiin ja jalkoväliin. Näiden lisäksi myrkytellään rouva Wiemerskamper-öljyllä tai VitalHerbsin Natural Dermatitis-rasvalla (kokemuksia, vertailuja!?).  Katsotaan loimea uudelleen, mikäli näistä ei saada apua...
 
 
Eläinlääkäri kävi maanantaina ottamassa verikokeet, olin jo pidemmän aikaan harkinnut niiden teettämistä. Takana oli muutama mieltä askarruttava kysymys ja suunnitelmia, joihin tuloksia tarvittiin. Haluttiin arvot myös ruokintaa tukemaan. Muutaman päivän sisällä labratulokset tulivatkin; painava lasti tippui harteiltani! Ei cushingia, ei metabolista oireyhtymää eikä mitään poikkeavuutta normaaleissa hivenainearvoissa. Mahtava juttu! Oikealla ruokintalinjalla siis ollaan ja pysytään, toivon mukaan nyt vain maha pysyy poissa. :)♥
 

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Videopostaus maastosta


Toivottavasti tykkäätte! Cino ja meidän ponit tapasivat ekaa kertaa, ihme etteivät pistäneet showta pystyyn. Lobe meni yllättävän mallikkaasti - ainoastaan rekka sai sen pelästymään. Oona puolestaan löntystelee ihan rennosti vaan kahden rekan ajaessa muutaman metrin päästä ohi. ;) Siitä olis pitänyt saada kuva, tuo poni on ihan mahti!

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Oona ja ikuinen laihdutusprojekti

Kuvan pääosassa: maha

Pieni, pyöreä, musta shetlanninponi. Joka on aina pyöreä. Siis aina. Ainut kerta, kun Oona ollaan nähty suhteellisen solakkana, oli se juuri varsonnan jälkeen. Oona on ollut meillä jo yli viisi vuotta, joten sanotaanko että sen laihis on kestänyt viimeiset viisi vuotta. Poni nyt sattuu vaan olemaan harvinaisen tuhti rakenteeltaan (köh köh, ainakin voi uskotella itselleen näin..:D), eikä koskaan dietti ole onnistunut kiitettävästi. Joskus raviaikoina se on ollut edes vähän timmimpi, mutta aina sai kuulla naureskelua "lilasta lihavasta ponista". Voi pikkuista ja sen itsetuntoa..;)

Oona tiineenä. Tälläinen se varmaan on nykyäänkin edestäpäin :D c Maija
Kevät 2010 ja vauvamaha
Kesä 2010, varsonnan jälkeen
Kesäkuu 2010 rakennekuva. Kattokaa miten paljon pikkunen on joka osalta muuttunut!
Raviponin alkeita opettelemassa keväällä 2011
Ja parhaimmat ravit, elokuu 2012 Kouvolassa, kolmas sija!
 
Oona on aina syönyt aika niukasti kaikkea, en muista millon viimeeksi se olisi saanut jotain muuta kuin heinää? Ja heinämäärätkin ovat aika minimaalisia... Kuntoa ponilta on löytynyt joskus ihan mukavasti, ja sillä käytiin ajamassa monta kertaa viikossa rankkoja lenkkejä. Puhumattakaan kahden ihmisen vetämisestä yhden sijasta. Aina se maha on siinä pömpöttänyt, ja luultavasti tulee aina pömpöttämäänkin.
 
Taunolla ollessamme ei laiduntaminenkaan haitannut, sillä todella usein kolmikko rallitteli pitkin viheriötään. ;)
Niin mikä maha? Kesä 2012
Talvi 2012 Pöntylässä. Sopusuhtaisuus kaukana :D
Marraskuu 2013
Syksy 2013. Muuten ihan ookoo, mutta masu pömpöttää
Syksy 2013
Kevät 2014
Maaliskuu 2015
 
Huhtikuun lopussa Lobea ja Oonaa yhdessä juoksuttaessa laitumella järkytyin kuvia katsellessa. Kyllä ollaan tiedostettu, että poni on päässyt lihoamaan aivan liikaa talven aikana, mutta että se on näin hurjassa kunnossa. Huhhuh. Teki pahaa katsella näitä kuvia, oli kaunis sporttitamma (heh, ainakin liikkeessä, jos ei muulloin :D) ja sitten söpö ihratankki hyllymässä vierekkäin. Voi kurjuus. :(
 
Ei se ihan näin pahalta livenä ja muissa kuvissa näyttänyt, mutta... Ehkä tästä löytyy pohjanoteeraus
Niin kaunis, mutta niin lihava. Jos poneilla voisi olla on kaksoisleuka, löytyy se tästä
Masu puolet pienemmäksi, niin voi mikä söpöläinen!
 
Viime syksynä Nooran tiputtua laukkakisoissa ja murrettuaan kätensä Oonan ratsastus-liikutukset ovat jääneet hyvin vähiin. Sopivan kokoisia ratsastajia ei ponille ole kuin muutama, ja Noorakin alkaa kovaa vauhtia kasvamaan pullerolle liian pitkäksi. Oona oli aika rennolla liikutuksella talven, kyllä sillä aina välillä jotain tehtiin, mutta ei todellakaan ole verrattavissa entiseen tahtiin. Etenkin kun raviajat ovat takanapäin, ei ajolenkkejä jaksa kukaan vetää niin usein. Eri asia olisi, jos Oona keräisi energioita, olisi välillä vähän hupsu ja reippaampi, mutta ei. Tyttönen liikkuu kuin täi tervassa, eikä innostu lenkeillä kuin ehkä kotiinpäin silloin kun on Loben käsihevosena tai jonkun taluttamana! Talven aikana kuntokin rapistui aika hurjasti, säälittää nähdä nykyisillä lenkeillä miten herkästi pulla hengästyykään... Nykyään poni kulkee paljasjaloin, ja näin alkuun jalkojen varomista on huomattu vähän väliä.

Talvella tuli ajettua aivan liian vähän
 
Mutta nyt se muuttuu! Ei haluta, että poni saa kaviokuumeen, ähkyn tai sydänkohtauksen ylipainonsa takia. Lähdetään kasvattamaan sen kuntoa ja lisäämään liikutusta. Otetaan liikunnan rinnalle ruokintaan mukaan Drainage-puhdistuskuuri, sama kuin Lobellakin menossa. Jospa se auttaisi aineenvaihdunnan nopeuttamisessa... Pyritään yhdistämään Loben ja Oonan liikutukset niin, että pystyn Loben rinnalla hoitamaan myös ponin liikunnan. Lobe lähtee nyt useammin Oonan perähevoseksi, ja Oona Loben käsihevoseksi (kunhan löydetään satula, nuo tappaisivat minut jos satulatta lähtisin maastoon pelleilemään :D). Noora pyrkii käymään kerran viikkoon Oonaa ratsastamassa, Mirka muutaman kerran viikossa minkä ehtii ja sitten loput kerrat yritetään kaverini Kristan kanssa hoitaa. Poni on pakko saada laihtumaan!
 
Rintaremmi kertoo kaiken
Näistä lähdetään. Huhtikuu 2015
Tavoitteita on todella vaikeaa lähteä nimeämään tässä vaiheessa... Aloitetaan vaikka nyt siitä, että päästäisiin tuo 3 kilsan mettälenkki hengästymättä henkihieveriin ja jatketaan siitä sitten pidemmille lenkeille. Mahaa tietenkin pienemmäksi, joten ehkä tavoittelemisen arvoisina voitaisiin pitää näitä pari vuotta vanhoja mätsärikuvia. Siis ehkä? Aika näyttää! 

Toukokuu 2013
Mahaa on, mutta ei sen tämän laihemmaksi omasta mielestäni tarvitse laihtua,
ainakin tämän hetkisen lähtötilanteen huomioon ottaen...
 
Muita epätoivoisia
shettisten laihduttajia?

perjantai 8. toukokuuta 2015

Jumeja ja satulattomuutta


Sellasta taas vaihteeksi. Jes jes. Lauantaina käytiin Loben uuden bff:n, tarhakaveri Napin, ja tämän omistajan kanssa maastossa ekaa kertaa! Millonkohan viimeeksi ollut ratsu-maastoseuraa, etenkin sellainen joka pötkii samaa vauhtia kuin rouva päivänsäde (oikeastaan välillä oltiin jopa hitaampia!)... Sunnuntaina oli vihdoin ja viimein hieronta, sama O.T.E.-hieroja kuin viimeeksi tammikuussakin. Oli kyllä ilo taas nähdä, että joku hierontamuoto tepsii tuolle hevoselle, ja miten toinen nautti hoidostaan. Sunnuntaina tuli muuten täyteen vuosi, kun haettiin Lobe viimeistä kertaa kotiin. Mikäs sen parempi lahja kuin oikein mukava, tunninmittainen hierontatuokio. ;)
 
Make
Varsohan jo, mamma! ;)
 
Yllätys yllätys, taas meidän satula oli epäsopiva. En tiedä pystyykö tuota enää toppauksilla korjaamaan, vai lähteekö satula vaihtoon. Luultavimmin runko on liian suora tai sitten muuten vain ei enää istu oikein. Oikea puoli oli selkeästi jumissa, kirein oli oikea lanneselkä, jota epätasapainoisesti painoa jakava satula painaa. Lanneselän jumi sitten aiheuttivat oikean puolen niskan, lavan, reiden ja kannikan kireydet. Hieroja kuitenkin sanoi, että oli paljon parempi kuin viimeeksi! Ja nyt jopa kylkiluut tuntuivat. ;)
 
 
Nyt sitten yritetään etsiä jotakuta kuka pääsisi satulan lopullisesti toteamaan epäsopivaksi, ja auttamaan uusien satuloiden sovittelussa. Oliskohan nyt yhden mun haaveiden toteutumisen paikka; koulusatula?! Jos joku tietää asiansa osaavan sovittajan (seppä ei tarvitse olla, mutta kunhan homma hoituu), saa vinkata vaikka säpöllä (m.fani@luukku.com) tai facessa! Tästä eteenpäin mennään nyt satulatta, nyt kun jumit on saatu auki, en halua satulalla kipeyttää Lobea enää yhtään. Se tarkoittaa stoppia meidän koulutyöskentelylle ja pidemmille maastoille autojen joukossa. Säälittävää myöntää, mutta ei tämä reilu 170 senttinen akka pääse pienen, pyylevän hevosensa selkään takaisin ilman penkkiä/punttaajaa/satulaa/maanmuotojen apua..:D
 
Muutama kuva kissastani Pojusta, innostuin yksi ilta kuvailemaan sitä ;)
 
Maanantaina himmailtiin jotain maastakäsin, käytiin ottamassa tiellä muutamia kuvia ja pyörössä harjoiteltiin normaaleja kunnioitusjuttuja. Lobella ainakin oli hauskaa, kun toinen pukitteli ja rallitteli minkä kerkesi! Pitää saada kuvaaja joku kerta pyöröhommia ikuistamaan, sen verran huvittavalla päällä rouvasein oli. Keskiviikkona käytiin lyhkäisellä talutuslenkillä iltamyöhään, ja tarhaan Lobea palauttaessa päättivät ne Napin kanssa karauttaa pitkin pihoja ja pihateitä karkuun! Onneksi pirulaisten karkumatka ei kestänyt kovin kauaa (kröhöm onnea on ahne tamma, joka parkkeeraa paalille iltapalalle), ja selvittiin vahingoilta. Tänään käytiin taas Oonan perähevosena, Lobe lähinnä vain kävelee ja hölköttelee pikkuponin vauhdissa. Löytyisi nyt testikärryt, jotta päästäisi kokeilemaan mitä Lobe sanoo ajopuuhista!
 
Huono kuva, mutta lintukin saatiin näkymään! Nämä hengailee ihan yhtenään tarhoissa,
Oonan selässä vissiin käyvät repimässä karvoja ja kakkaavat palkaksi..:D
Lobe vahtii kun muut nukkuu :')
Oona <3
Nyt kun Nappi ei enää pompota Lobea, niin Oona saa kuunnella käskyjä..:D
 
Nyt kun Loben jumit ovat poissa, taitavat omani tehdä paluun... Helmikuussa tipuin aika ikävästi Lobelta maastossa, ja selkäni meni moneksi viikoksi hirmuisen kipeäksi. Särkyä ja vihlontaa kesti aikansa, kunnes se mystisesti meni ohi. Kun nyt uskaltauduin eilen maastossa laukkailemaan ilman satulaa (varmaan tokaa kertaa Lobella ever :D), ei kyllä selkä ilahtunut puuhasta yhtään. Tänään särky palasi samanlaisena takaisin, voih... Näköjään se satula vaimentaa iskuja niin paljoa, ettei kyllä tuntunut missään kun satulassa laukassa istui. Aivan eri tarina satulatta, äh. Eikä mun tasapainokaan liiemmi riitä tuolla eläimellä vielä satulatta laukkailemaan, joten pistetäänpä sekin homma jäihin kunnes uusi satula löydetään. Huokaus!
 
Ruoka kiinnostaa enemmän
Perus me: Oona vaan poseeraa söpösti, minä yritän komentaa ahnetta läskipossua!
Oonan upee tasajalkaa-hyppy ;)
 
Uusia kuvia on tullut otettua aika vähän, vaikka kamera miltei joka päivä tallilla mukana onkin. Trinin varsan syntymistä innokkaana odotellen! Jospa nyt saisi lähipäivinä kuvaajan taas matkaan, niin uutta materiaaliakin olisi... Varsinkin nyt kun luonto alkaa jo vihertää! Kuvien siirrossa koneelle menee nykyään ainakin kolme kertaa pidempään, sillä joko kamerassani tai koneessani on jotain häikkää, kun muistikortit "hajoilee"... Olette varmaan huomanneet, että postauksia tulee nykyään harvemmin ja välipäiviä jää muutama. Tämä johtuu aivan siitä, että postauksien katselukerrat ovat aika alhaisia. Aiemmin 300 näyttökertaa täyttyi ensimmäisen vuorokauden aikana, nykyään hyvä kun neljässä päivässä tulee niin montaa... Ovatko postaukset muuttuneet tylsemmiksi, vai? Haluaisitteko kertoa postausehdotuksia? Videopostauksen pyrin toteuttamaan, heti kunhan saadaan yksi tallipäivä onnistumaan. ;)