Sivut

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kaksivuotispäivä


Meidän matkaa on kuljettu jo kaksi vuotta. Ja onneksi se on sisälletty kokonaan tänne blogin uumeniin! Harmikseni en päässyt tänään Lobea liikuttamaan enkä moikkaamaan - voi miten paljon odotankaan vuoden ja näiden kahden päivän kulumista, että pääsen eroon rasittavista kyytiongelmista! Sitä ja uusia kuvailuja kuitenkin odotellessa saatte katsoa aivan ihanan videon, jonka ihana lukijani Mari meistä teki! Kiitos vielä tätäkin kautta. ;)
 

maanantai 26. tammikuuta 2015

Ruokinnan vaikeus

Olen jo moneen otteeseen päivitellyt, miten taas ruokinnassa tapahtuu muutoksia ja millaisia ongelmia taas tuli eteen... Nyt aion kerrankin jaksaa kirjoittaa kokonaisen postauksen tästä aiheesta! Kun kerrankin on kiinnostunut ruokinnasta (ja kun hevosen vuoksi on vähän pakko tajutakin asiasta jotakin), on tullut otettua selvää aika monesta asiasta. Lobe ja muutkin kylmäveriset taitavat olla aikas vaikeita ruokittavia, millään konstilla ei tunnu löytyvän sopivaa ratkaisua. Jos jollakulla syntyy jotain hyviä ajatuksia tai vinkkejä, saa heitellä kommentteihin!
 
 

Loben paino on hyvin monimutkainen juttu. Olette varmaan huomanneet kaikista rakennekuva-päivityksistä, miten paljon ja nopeasti tuo elukka muuttuu. Välillä kadehdin niitä hevosia, jotka voi laittaa vapaasti heinäpaalin kanssa tarhaan, kun ne eivät syö itseään turvoksiin. Lobe on jojo-laihduttaja, kun se laihtuu, ei vie aikaakaan kun se taas on yhtä lihava tai vielä lihavampi. Hyvä juttu on se, että tyttö laihtuu nopeasti, mutta kääntöpuolella tulee se nopea lihoaminen. Tuntuu että pelkästään ruokaa näkemällä tuo lihoaa... Silti saa olla onnellinen, että Lobe oikeasti myös laihtuu - tässä sivusta seuranneena viitisen vuotta Oonan iänikuista laihdutusprojektia, mikä ei millään keinolla tuota tulosta.
 
 
Kun 28. tammikuuta 2013 aloitin Loben kanssa työskentelyn, oli se aika kurjassa kunnossa. Lihava kun mikä, sillä olihan se ollut ilman liikuntaa tyhjänpanttina ainakin vuoden (voi sitä ihmisten järjenjuoksua..!). Muutamassa kuukaudessa Lobe laihtui aika mukavasti pelkällä liikunnalla (tätä ei voi kuitenkaan verrata nykyiseen liikutukseen - silloin kevytpäivä oli irtojuoksutusta, perusmaastoissa laukattiin reilusti ja hypättiinkin aika useasti), kesällä se oli jo hyvässä kunnossa. Syyskuussa kun Loben kanssa lopetin, ja se kuukauden taas oli ilman liikutusta, paisui se kuin pullataikina! Tässä selventävä kuva, huhhuh:
 
 

Osa varmasti muistaa miten kamalalta Lobe näytti 5. toukokuuta 2014, kun haettiin se takaisin ylläpitoon. Oikeasti näytti siltä, kun olisin taluttanut tarhasta tiineen tamman... Heinäkuun lopulla klinikalta kävi käsky, että Loben nivelrikkojalkojen terveyden takia on äärimmäisen tärkeää saada painoa pois. Mitä vähemmän painoa, sen vähemmän ylimääräistä rasitusta nivelille. Elokuussa heinämäärä tiputettiin minimiin ja käyntiliikuntaa oli lähes päivittäin. Syyskuussa Lobe oli jo huikeassa kunnossa, niin ihanan timmi ja kaunis hevonen! Sitten alkoi talvikarvan kasvatus, ja ihan huomaamatta paino alkoi kerääntyä takaisin. Marraskuusta lähtien Lobe on ollut näin lihava mitä se nyt on, voi miten odotankaan kevättä jotta saadaan karvat pois hämäämästä...
 

Huh mikä urakka! Mutta siinä kuva jokaiselta kuulta, jona Lobe on mulla ollut (mitä nyt ekana tammikuuna ei kuvaa tajuttu ottaa)
 
Ennen minun kuvioihin astumista Lobe oli vapaalla heinällä, ja muistaaksemme myös kevääseen -13 asti. Joka kesä se on laitumella ollut, eikä liikunnan avulla se oli mitenkään pahasti paisunut. Syksyllä se söi luultavasti noin kymmenisen kiloa heinää tai enemmän, en tiedä tarkkaan kun en ollut ruokinnoista niin kiinnostunut. Puoli vuotta toisella tallilla Lobe oli vapaalla heinällä ilman liikuntaa, ja sen huomasi. Touko- ja kesäkuun Lobe oli ehkä juurikin kymmenen kilon heinillä ennen laitumelle laskua. Elokuussa heinää annettiin klinikan määräyksestä enää seitsemän kiloa ja sekin slowfeeding-verkosta, sama jatkui lokakuuhun. Marraskuussa tajusin, miten kärttyisä ja suorastaan nälkäinen Lobesta oli tullut, ei tuo heinämäärä mitenkään riittänyt sille! Aloin pelätä mahahaavaa, joten nostettiin heinä johonkin 9-10 kiloon. Sama jatkui tammikuuhun asti.
 

Kun Lobe söi vaivaiset seitsemän kiloa heinää, se oli selvästi nälkäinen eli hotki saamansa heinät hetkessä ja kärkkyi portilla uusien toivossa. Tähän slowfeeding-verkko ei auttanut, muutamassa viikossa tuo fiksu eläin oppi tavan syödä siitä lähes yhtä nopeasti kuin maasta. Tämän takia ollaan nyt jätetty verkko pois, turhaan kipeyttää niskaansa kun ei siitä hyötyä ole. Toista verkkoa en edes halunnut kokeilla, sen verran kypsyneesti Lobe kohteli ensimmäistäkin kappaletta. Ei voitu enää lähteä talutusmaastoille, sillä hevonen syöksyi jokaiseen puskaan missä näkyi vähänkään kasvillisuutta. Ruokintavälit kasvoivat liian suuriksi, sillä heinämäärät oli syöty puolessa tunnissa. Kuvitelkaahan sitä, kun yöheinät on syöty heti antamisen jälkeen, mitäs sitten teet koko loppuyön...
 
 
Aloin miettiä mitä ihmettä mä tuolle voin syöttää, jottei se saa mahahaavaa... Juteltiin tallinomistajan, kavereiden, valmentajan ja eläinlääkärin kanssa. Vaihtoehtoina olivat olki (tämän ajatuksen hylkäsin lueskeltuani ruokintakeskusteluja netistä, ja tämän lisäksi vaikeutta loi myös huono saatavuus ja kuljetukset), vanha heinä tai kesantoheinä (tässä tuli taas vastaan saatavuus ja kuljetukset), liotettu heinä (todella vaikea toteuttaa varsinkin talvisaikaan, sekä myös ravintoaineiden poisliukeneminen) tai vatsantäytettä muulla ruokinnalla. Viimeiseen vaihtoehtoon sitten lähdettiin tallinomistajan ja valmentajan suosituksesta, ostin vehnälesettä. Lese syötettiin illalla, jotta yöheinät maistuisivat pidempään (vaikkakin muistaakseni jo tässä vaiheessa heinämäärä oli jo 9-10 kilossa, halusin silti hidastaa syöntitahtia) ja kivennäiset sun muut aamuisin. Välillä saivat tarhaan kaluttavaksi kuusia, mutta meillä ei ole mahdollisuutta saada mitään puita useasti nakerrettavaksi, mikä kuitenkin olisi ihan mukavaa...
 
Vehnälese
 
Jossain siinä joulukuun aikana huolestuin Loben lisääntyneestä hilseilystä ja kaiken nuolemisesta... Halusin testata sinkki-kuparivalmistetta, kun sinkin puutteena kuvailtiin juurikin hilseilyä, huonontunutta karvaa ja nuolemista. Tässä välissä Lobe myös pudotti lihaksiaan mystisesti, en tiedä vieläkään kunnolla mistä se johtui. Ensin katosivat selkä- ja kaulalihakset, sitten ilmestyi kipeä selkä ja yhtäkkiä koko hevonen oli muuttunut notkoselkäiseksi, takakorkeaksi ja saanut sään! Tiedä sitten mistä kaikki tuo johtui, mutta nyt tänään taas vaihteeksi vein epäsopivaa satulaa topattavaksi, toivottavasti siinä oli se syy... Palatakseni ruokasioihin; Lobe on syönyt tässä vuosien saatossa vaikka ja mitä; peacemakeria (kaurasta se kuulemma sekoaa, enkä ole kokenut edes tarpeelliseksi testata, aivan tarpeeksi energien hevonen ilmankin), pellavaa, elektrolyytteja... Tässä vaiheessa se söi kivennäistä, merisuolaa, nivelvalmisetta, sinkki-kuparivalmistetta sekä vehnälesettä.
 
Sinkki-kuparijauhe, suola, nivelvalmiste
 
Tammikuun ensimmäisillä viikoilla pysähdyin ja tajusin miten järkyttävän lihava Lobe olikaan. Tässä vaiheessa oli vähän epäselvyyksiä yhdestä sun toisesta jutusta, mutta ne selvitettyäni pudotettiin Loben heinämäärät 8 kiloon. Paino oli saatava pois ja äkkiä. Siinä sitten samana päivänä tuo hevonen muuttui silmissä: siitä tuli ilkeä, kiukkuinen ja kärsimätön. Lobe jahtasi tarhakavereitaan päästäkseen syömään niiden heinät, hotki omansa ja kyttäsi portilla uusia, ei missään vaiheessa mennyt tapansa mukaan nuokkumaan tarhan perälle, ja se jopa hyökkäsi Oona-paran kimppuun. Huolestuin suuresti ja muutaman päivän vähentynyt heinäruokinta sai muuttua, otin selvää taas kaikista vaihtoehdoista ja taas lähdettiin ruokinta muuttamaan, tällä kertaa nykyiseen.
 
Kivennäinen
 
Nyt Lobe syö 2dl Mineral Plus -kivennäistä, 1 mitallinen Suppleaze Gold -nivelvalmistetta, ripauksia karkeaa merisuolaa ja 10 kiloa kuivaheinää. Kymmenen kilon heinällä Lobe on tyytyväinen ja se riittää sille, vaikkakin se on liikaa sen painonpudotusta ajatellen. En kuitenkaan halua hevoseni kärsivän nälkää ja olevan kiukkuinen, mielummin keksin muita keinoja. Nyt tavoitteena olisi lisätä Loben liikutusta, mikä onkin sitten toinen pulma... Loben liikunta on nytkin aika rajoitettua - tai siis sitä saisi liikuttaa ihan normaalisti, mutta minä en halua, haluan ottaa rauhallisesti ja pitää vain muutamia rankkoja päiviä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että lisäliikunnan pitää koostua lähinnä käynnistä ja kun edes ne pitkät käyntilenkit eivät riitä pudottamaan tuota painoa tuollaisen heinämäärän kanssa, niin minkäs nyt tekee... Ruokinnasta ei juuri voi enää karsia, se syö nyt kaiken tarpeellisen, ei mitään ylimääräistä. Toivottavasti nyt saan liikuttajan, jotta saadaan Lobe liikkumaan vaikka jokaisena viikonpäivänä!
 
 

Olen miettinyt jatkoa ajatellen heinäanalyysin tekoa, mutta en sitten taas tiedä... Toisaalta esimerkiksi kesantoheinä olisi hyvä, sillä siinä ei niitä lihottavia ravinteita juuri ole, mutta minkäs teet kun sitä tuskin on kovin helppoa saada..! Vaikeita asioita, toden totta. Katostaan nyt, jos saisi tuon painonpudotuksen taas aloitettua ja jos tämä menetelmä toimii, niin hyvä niin. Jos ei, sitten mietitään taas kuumeisesti muita ratkaisuja ja rasitetaan taas aivoja ylikierroksille ja sekoitetaan muu elämä kaiken stressin määrästä..:'D Näin meillä, miten teillä?

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Lisää hankitreeniä


Loben liikutus on koostunut lähinnä maastolenkeistä, maastakäsittelystä sekä hangessa rämpimisestä - kaikki tietty ilman satulaa! Perjantaina alkoi itseäni laiskottamaan toisella puolella laidunta, enkä jaksanut enää rämpiä takaisin tallille, joten kipusin vaivalloisesti tamman selkään ja siellä sitten ravailtiin pelkkä riimu ja naru apunamme ihan iisisti, oli aika makeeta! Lauantaina halusin ottaa saman uusiksi, ja sain onneksi värvättyä äiskän kuvaamaan. Tarkoituksena oli ottaa laukkaakin, mutta sen verran vaikeuksia mulla oli pysyä pelkässä ravissa, joten jätettiin se toiseen kertaan. :D


Lobe oli juuri tallille tullessamme kengitettävänä, joten haettiin sitten Oona kentälle ja harjoiteltiin temppuja ja hengailtiin vain. Kun kengitys oli suoritettu, hyppäsin pihalla selkään ja suunnattiin taas laitumelle hankireeniin. Lobe oli niin energinen, että ehkä kuolaimet olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta näillä nyt mentiin! Humputeltiin käynnissä ja ravissa pelkällä riimulla jonkun aikaa, kunnes kyllästyin välttelemään tippumista ja laahustettiin takaisin talliin. Kentällä hetken kävelyn jälkeen venyteltiin jalat normaaliin tapaan, kerrankin siitä sai kuvia! ;)
 

lauantai 24. tammikuuta 2015

Neljäsataa


Oho, äsken tajusin että pitkän odotuksen jälkeen lukijamäärä on taas vaihtunut uuden sadan puolelle! Aika mahtavaa, en olisi koskaan uskonut että blogi saisi muutamassa hassussa vuodessa näin paljon lukijoita..! Viimeeksi kun asiasta kyselin, en saanut yhtäkään vastausta, mutta kokeillaan nyt uudelleen: haluatteko jotain erikoisempaa postausta neljänsadan lukijan kunniaksi? Jos, niin mitä? Ehdotuksia ja ideoita otetaan vastaan!
 
 
En ole näköjään vieläkään julkaissut tammikuun rakennekuvaa, tämä on siis otettu monta viikkoa aiemmin. Ei tässä kylläkään ole paljoa nähtävää, Lobe ei ole hyvässä kunnossa... Lihavuus piinaa taas meitä, ruokinnan kanssa on ollut ongelmia ja liikunnan määrän kanssa ollaan jouduttu painimaan taas normaalia enemmän. Tältä näyttää nyt, katsotaan miltä viikon päästä helmikuun rakennekuvassa!
 
tammikuu 2015
joulukuu 2014
 
Ja koska en osannut päättää yhtään hyvää ja edustavaa tammikuun kuvaa, laitan tähän nyt muutaman lisää...
 
 
Olen tässä taas aina välillä ratsastellut Bellalla, ja nyt kun LGt on palautettu, on täytynyt vähän soveltaa suitsien kanssa. Huomenna näillä näkymin mennään Bellalla taas maastoon (kerran aikaisemmin käyty), kun Lobelle tulee yksi liikuttajaehdokas! Käytiin muuten yksi päivä Loben kanssa maastossa Laten (Bellan velipoika, Mirkan liikutettava) kaverina, mutta pyh se mitään kaveria tarvinnut, mielummin iso komea musta puksutti letkanvetäjänä ja Lobe tyytyi peränpitäjäksi. :D
 
Nämä kuvat on aikas vanhoja, kun Jenni oli ratsastelemassa ennen kuolaimettomiin siirtymistä
Bellan pukit on niin naurettavia (vähän huono kuva, mutta energiaa piisasi :D)
 
Täällä on ollut nyt aivan mahtavat kelit, en millään halua että ne taas katoaa! Kohta voisi alkaa jo tarkkailla jäiden tilannetta, jäälle olisi siistiä mennä ratsastelemaan. Ensi viikoksi on taas plussaa luvattu, miksei tämä kaunis talvi vaan voi pysyä? Lobella oli tänään kengitys, saatiin Shocktamer-pohjalliset taas kehiin! Asiasta taas miljoonanteen, ja vielä postausta selkeyttämään, mainostan että ostakaa hei pois kuljeskelemasta puolitäysi sinkki-kuparivalmiste sekä vehnälese-säkki! ;)
 
Facessa tai säpössä voi ottaa yhteyttä. ;)

torstai 22. tammikuuta 2015

Edistystä ja tavoitteita


Lobe on ollut mulla muutamaa päivää vaille kaksi vuotta, tai siis silloin aloitin sen liikuttamisen. Tietty näitä taukoja on ollut, mutta unohdetaan ne nyt ja puhutaan ihan tasavuosilla! Lobe on aivan kuin eri hevonen, kuin silloin kaksi vuotta sitten. Ollaan edistytty niin paljon jokaisella saralla, etten tiedä miten hyvin pystyn sitä edes kuvailemaan! Lobe on mulle tärkein kaikista, se on se hevonen, elämäni hevonen. Niin mahtavaa miten paljon ollaan muututtu muutamassa vaivaisessa vuodessa, toivottavasti tulevaisuus pitää sisällään myös hyviä muutoksia!
Käsittely ja luottamus. Lobe saattoi juosta päälleni ja olla täysin välittämättä minusta, ei sitä kiinnostanut maastatyöskentely eikä mikään. Kiltti se on aina ollut, mutta ei koskaan näin kiltti. Lastauksessa ollaan edistytty niin huimasti, etten usko itsekään, pitäisi vaan taas päästä harjoittelemaan. Se on aina asettanut kaverit ja ruoan minun edelle, eikä tästä olla täysin vielä eroon päästy, ruoka on se the juttu, mutta parempaan päin. En olisi ikinä, ikimaailmassa uskonut, että mä pystyn kävelemään ja juoksemaan maastossa minne huvittaa ja tuo hevonen seuraa uskollisesti perässä. Paukkupakkaset, pilkkopimeä ilta, hiljainen metsä, kaunis tähtitaivas ja hevonen joka ravaa takaisin luoksesi maiskautuksesta, vaikka olisi jäänyt nakertamaan puiden oksia. Pystyin antaa Loben samoilla pitkin metsiä vapaana, se tuli aina luokseni eikä välittänyt muusta kuin minusta, ei edes ruoasta eikä loppumatkasta heppakaverista. Se valitsi mielummin minut. Tallipihassa ei ollut ihan sama juttu, kun ruokaa oli jokapuolella tarjolla, mutta silti hetken yksin olemisen jälkeen Lobe juoksi perässäni poikki tallipihan kylmään talliin. Sanoinkuvailematonta. ♥
Ratsastus. No, siinä ollaan ehdottomasti kehitytty, tuskin tarvitsee erikseen edes mainita! Lobe ei totellut pohjetta, pidätettä eikä mitään, kun ensimmäisiä kertoja sillä ratsastin. Ei se osannut laukata hitaasti, ei se tajunnut liikkua oikeinpäin eikä kuunnellut ratsastajaa juuri yhtään. Pystyyn hyppelyt, pukittelut, ryöstämiset oli sille ihan ok, pahoja tapoja ja kipuja oli sen verran. Lyhyet ohjat tarkoitti aina ravia tai laukkaa, pohkeet tarkoitti aina eteen ja lujaa, ei koskaan väistöä tai muutakaan. Ja katsokaa nyt missä me mennään! Aivan uskomatonta, miten kaunis eläin tuosta on aikojen saatossa kuoriutunut, enkä malta odottaa mitä tulevaisuudessa vielä kehittyy!

Käynnin edistys
Ilmansatulaa ravin kehitys
Tässä vaan ihan havainnollistavana kuvana, millaista menoa laukkaaminen oli tuolloin ja nyt, sillä mitään kehityskuvia ei vielä ole - ei ilman työstämistä edistymistä tapahdu :D


"Olisiko nuo viisi kuukautta ollut tammalle tarpeeksi lomaa? Olisiko se saanut levättyä ja nollattua päänsä? Voisiko sen kanssa aloittaa alusta? Uudelleen askellajeista, kunnioittamisesta ja kaikesta? Tajusin, että haluan Loben takaisin. Monet illat mietin, millaista meillä olisi ollut, jos tuolta kaikelta säätämiseltä olisi säästytty, jos oltaisiin samanlaisia kuin toukokuussa. Voitaisiin pitää hauskaa, voitaisiin maastoilla ilman pelkoa, voitaisiin treenata ja mahdollisesti myös joskus käydä kisaradoilla pyörähtämässä. Meistä voisi tulla vaikka mitä, jos Lobe ei ryöstäisi. Eikö tämä voisi olla mahdollista?"
maaliskuu 2014


"Haaveilen rauhallisista maastolenkeistä ja hyppäämisestä ilman käsistä lähdön pelkoa."
huhtikuu 2014
Nuo tekstipätkät kirjoitin melkein vuosi sitten, kun Loben takaisinottoa suunnittelin. Ei meille ollut silloin puolitoista vuotta sitten missään nimessä itsestäänselvyys, että tuolla hevosella ratsastaminen olisi turvallista. Että se kunnioittaisi, ei tarvitsisi aina pelätä, siltä voisi vaatiakin jotain... Rauhallisista maastolenkeistä sai vain haaveilla ja etenkin niistä kerroista, jolloin Lobe ei ryöstänyt. Ei varmaan kuulosta kovin normaalilta? Oli se silloin meille.
Kaikkien onneksi ei todellakaan enää; tuo on kuin eri hevonen. Nykyään ryöstäminen ei tule kysymykseenkään, oikeastaan se ei ole ryöstänyt syyskuu 2013 jälkeen kertaakaan. Hevosen terveydestä ja varusteista huolehtiminen tekee ihmeitä. Nykyään meille normaalia on se, että lähden pilkkopimeällä ilman satulaa liikenteen keskelle maastoilemaan. Ei Lobe tietenkään vieläkään pidä traktoreista tai moottorikelkoista, mutta nykyään pystytään huoletta ohittamaan muutama rekka, suuri kiitos kunnalle joka tajusi rakennuttaa jalkakäytävän tuon tien varrelle! Mua ei ole pelottanut Loben selässä enää ikuisuuksiin, nykyään tunnen oloni kotoisaksi siellä keikkuessani.
Tästä päästään meidän tavoitteisiin, en aseta näille mitään päivä- tai kuukausimääriä, edetään miten ehditään ja jaksetaan, terveys ennen kaikkea. Eikä nämä kaikki välttämättä tule toteutumaan, kunhan nyt rustailen mitä mieleen tulee!
~ Ensinnäkin haluan Loben varusteet nyt ihan ensimmäiseksi kuntoon. Passiin haluan käydä eläinlääkärillä siirtämässä rokotukset rokotustodistuksesta. Haluan sille uuden, sopivan sadeloimen ja satulavyön. Satula täytyy käydä toppauttamassa kuntoon. Uudet suitset, tai vähintäänkin pehmusteet suitsiin on pakko hankkia.
~ Joku kaunis päivä, kun on aikaa, lähdetään maastoilemaan naapuritallille, jotta Lobe saa totutella uusiin paikkoihin ilman kuljetusta. Ennen tämä ei olisi tullut kysymykseenkään - matkaa on muutama kilometri tuota autotietä, mutta olen varma että Lobe kestää hienosti lapasessa etenkin jos talutan sitä asvalttipätkän ajan.
~ Lastaus"ongelma" on myös viimeisteltävänä. Trailerinvuokraus on aika hankalaa, mutta kunhan se saadaan taas onnistumaan, haluan saada Loben totutettua tulemaan perille saakka kun väliseinä on paikoillaan.
~ Kesällä vaihdetaan meidän uimaranta parempaan, kauempana olevaan. Se olisi tarkoitus vielä löytää ja joko ratsastaa sinne tai sitten lastata hepat mukaan (myös tätä varten lastaus sujuvaksi, kiitos).

~ Loben peräänanto olisi hyvä saada jatkuvaksi ja tuntuma tasaisemmaksi. Tämä vaatii vain reeniä ja reeniä, valmennuksissa olisi taas kiva käydä!
~ Haluan opettaa Loben peruuttamaan selästä käsin (osaa maastakäsin, ja selästä silloin kun joku on auttamassa) sekä toimimaan ilman rintaremmimartingaalia.
~ Unelmissa olisi käydä Loben kanssa pienet koulukisat vaikka naapuritallilla, raviohjelma, heD tai heC, riippuu vähän laukan laadusta.
~ Laukka pitäisi saada kentällä ratsastettavaksi, ja mieluiten myös pyöreämmäksi, jotta Lobe tulisi myös siinä askellajissa oikeinpäin.
~ Muutamat maastoreitit haluan käydä vielä tutkimassa ja löytämässä!

~ Haluan saada mahdollisimman paljon selvää Loben menneisyydestä!

~ Olisi mahtavaa testata, mitä Lobe sanoo kärryillä ajelusta! Se on taidettu joskus ajo-opettaa, saattaisi olla aika mukava siinä hommassa..;)
~ Jonain kauniina päivänä haluaisin hypätä Lobella, edes kerran sen 30 sentin esteen. Me molemmat rakastetaan hyppäämistä niin paljon - haluisin suoda sen ilon Lobelle edes kerran, edes noin pienellä esteellä.
~ Suurissa suunnitelmissa, pienessä mielessä on Loben astutus ja varsotus. Varsa tuosta upeasta hevosesta olisi unelmien täyttymys. :')♥


Kun vertaa näitä "pikkutarkkoja" tavoitteita edellisiin juuri olemattomiin tavoitteisiin, on ero aika suuri. Nyt jopa pystyn asettamaan meille jotain saavutettavia rimapalkkeja! En tarvitse mitään kauhisteluja tai pirunmaalailuja seinille näiden haaveideni takia, toistan: ei näitä kaikkia välttämättä tule koskaan toteutumaan. Aina saa haaveilla! Olen Lobesta ja Lobelle niin kiitollinen jo valmiiksi, mahtavempaa hevosta minulle saisi vain toivoa. Love you now, love you forever