sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Lastausneuvoja


Lobe on ollut vaikea lastata niin kauan kuin se on ollut omistajallaan. Sen sai aiemmin trailerin kyytiin laittamalla pyyhkeen silmille, pyörittelemällä ja taluttamalla "tuntemattomaan". Lastaustilanne ei ollut kenellekään mukava, kaikki vaan stressasivat ja yrittivät saada asiat mahdollisimman nopeasti pois alta. Heinäkuussa klinikka kutsui, mutta yhtäkkiä Lobe heittäytyi niin vaikeaksi, että lastauksessa kesti puolitoista tuntia, kokeiltiin ihan kaikkea... Lopulta sen sai kyytiin ainoastaan pakottamalla, eikä haavoitta selvinnyt enää kumpikaan.

 
Syyskuussa pyysin Marian auttamaan meitä lastausongelmassa, tässä postauksessa siitä. Tämän jälkeen "lastausongelma" oli pienentynyt moninkertaisesti! Ei olla vielä kokeiltu lastata kokonaan, harjoittelua pikkuhiljaa. Minulta pyydettiin postausta lastausvinkeistä, sillä tiedän että niin monet hevoset ja omistajat kärsivät hankalista lastauksista. En välttämättä ole paras selittämään näitä asioita, eikä kaikilla hevosilla välttämättä samat keinot toimi, mutta näin meillä! Heti alkuun lokakuussa kuvattu lastausvideo:



Kärsivällisyys. Lastaus ei meidän tapauksessa toimi sormia napsauttamalla, vaan se vie tunteja, viikkoja, kuukausia ja monia harjoituskertoja. Ollaan nyt ainakin viidesti lastausta harjoiteltu, eikä vielä olla valmiita. Kärsivällisyys on valttikortti niin ajan kuin hevosenkin kannalta. Ei hevonen halua työskennellä, jos sille pimahdetaan kokoajan eikä sille anneta mahdollisuutta yrittää uudelleen. Maltti on valttia, eikö? :)
Rentous. Varmaan kaikista tärkein asia, niin ihmisen kuin hevosenkin kohdalla. Miksi hevonen tulisi perässäsi traileriin, jos olet kankea kuin rautakanki, pidätät hengätystäsi ja vilkuilet mitä hevonen tekee perässäsi? Silloinhan se tulkitsee elekielesi vaaranmerkiksi, ei se halua mennä pienen kopperoon jota sen johtajakin pelkää. Ei, silloin sinun täytyy olla niin rento kuin mahdollista. Hartiat alas, hengittelet ja huokailet kaikenaikaa, kädet on alhaalla eikä jännittyneenä ja kannateltuina, taakse ei katsota ja eteen kävellään kuin käveltäisiin ihan normaalisti eteenpäin, ei sitä koppia tarvitse edes ajatella. Kun hevonen aistii, että sinä olet turvassa, tuntee sekin heti olonsa paremmaksi. Maria neuvoi minua vaikka kaivamaan nenää, kun ollaan päästy traileriin, ihan sama mitä teen kunhan olen kuin en olisikaan.
 

Ei käsiä näin..:D
 
Rauhallisuus. Me tehtiin aina aiemmissa lastauksissa se virhe, että yritettiin päästä tilanteesta pois mahdollisimman nopeasti. Silloin niin kärsivällisyys, rentous kuin rauhallisuuskin kärsii. Ei ole mikään kiire, ja vaikka oltaisikin menossa johonkin, ei pidä vilkuilla kelloa kokoajan ja tehdä minuuttiaikatauluja. Mehän myöhästyttiin ekalta klinikka-ajalta lastauksen takia, ja seuraavalla kerralla oltiin tuntia liian aikaisin paikalla, mutta mielummin niin. Nyt treenataan kotona ilman että lähdetään mihinkään, joten meillä ei ole mihinkään mikään kiire. Tilanne on hevosellekin mieluisampi, kun trailerin ja sen kimpussa ei pörrää sataa ihmistä. Yksi tai kaksi riittää ainakin meille.
Vapaaehtoisuus. Hevosta ei voi pakottaa, sitä ei saa pakottaa. Ei mitään liinoja, raippoja, pyyhkeitä eikä muitakaan. Nykyään me päästään koppiin ruoan, naruriimun ja pitkän koulutusköyden avulla. Hevosen täytyy itse haluta tulla traileriin, ei se sinne tule jos pitää paikkaa ahdistavana ja epämukavana.
 

Koulutusköysi on kyllä mahtava keksintö! Tämä ei ole lastauksesta, siksi ei ole naruriimua 
 
Järjestys. Maria opetti minulle ihan uusia asioita, joita en ennen ole edes tiennyt! Kun hevonen tulee jo koppiin asti, ensin laitetaan takapuomi kiinni. Mutta puomin kimppuun ei kuitenkaan hyökätä sillä mielellä, että hemmetti vähän äkkiä tämä nyt kiinni tai tuo elukka tulee ulos! Ei, vaan jos joku on apunasi lastauksessa, sanot rauhallisesti että nyt puomin voi sulkea ja mieluiten niin, että hevonen ensin näkee että takana on toinenkin ihminen. Jos olet yksin, kävelet tyhjää puolta pitkin hevosen takapuolen vierelle ja suljet sen rauhallisesti. Takapuomin jälkeen laitetaan silta kiinni! Tämä tuli mulle yllätyksenä, sillä me ollaan tehty aina niin, että hevonen äkkiä sisään ja naruihin kiinni, sitten takapuomi ja viimeisenä silta ja sitten menoks. Hevonen laitetaan naruihin siis kiinni vasta viimeisenä.
Hyvänolontunne. Hevoselle kannattaa ehdollistaa traileri turvalliseksi ja mukavaksi paikaksi. Maria opetti minulle niin, että Lobe saa olla kaikessa rauhassa trailerin sisällä, saa kehuja ja ruokaa, kun taas trailerin ulkopuolella se joutuu töihin. Jotkut tekevät niin, että jättävät trailerin hevosen tarhaan ja ruoat laitetaan vain sinne, jotta hevosen on vähän pakko uskaltautua kopin kyytiin. Tätä me ei kuitenkaan olla tehty mahdollisuuksien puuttuessa. Kuitenkin on hyvä, että hevonen yhdistää trailerin rauhallisuuteen ja vaikka juuri ruokaan, jotta sinne on mukavampi mennä.

 
Muualla joutuu töihin. Me ei käytetä lastauksessa rangaistusta, raippaa tai muutakaan. Jos Lobe tekee väärin (esim. puree tms.), sille sanotaan napakasti EI, mutta sitten jatketaan töitä. Lobella oli se tapa, että se jumittui aina lastatessa lastaussillan puoliväliin, takajalat eivät ikinä tulleet sisälle. Maria teki ensin Loben kanssa maastakäsittelyn perusjuttuja, peruutuksia, väistätyksiä ja tottelevuusharjoituksia, ennen trailerin tuontia. Lobea pyydettiin seuraamaan traileriin, mutta se tapansa mukaan pysähtyi siihen paikkaan. Seuraava askel oli odottaa, kunnes Lobe siirtää edes yhtä jalkaansa lähemmäs tai edes näyttää myöntymyksen merkkejä, silloin se saa välittömästi herkkua. Sitten ihmisen pyynnöstä hevosta käsketään peruuttamaan pois, ja jatketaan maastakäsittelyä. Uusi yritys ja taas palkitaan, kun ottaa askeleen, ja käskystä pois. Jos hevonen yrittää ottaa ohjat itselleen ja lähteä oma-aloitteisesti peruuttelemaan pois, se laitetaan kunnolla töihin trailerin ulkopuolella peruutuksilla, väistöillä ja ravaamalla. Pikkuhiljaa Lobe sai ideasta kiinni ja käveli suoraan kopin sisälle, jossa sai hetken olla rauhassa ja syödä, sitten käskystä ulos. Sama onnistui myös helposti ravissa!
Väliseinän paikka. Olen monesta paikasta kuullut, että etupurettavat trailerit ovat todella hyviä ongelmallisten lastausten kanssa. Meillä ei kuitenkaan sellaiseen ole mahdollisuutta, joten aloitettiin ottamalla kaikki väliseinät ja puomit pois kopista, jotta tila oli mahdollisimman avara ja ei-ahdistava. Seuraavalla kerralla aloitettiin ilman väliseinää, mutta lopussa laitettiin väliseinä paikoilleen mutta sivulle. Nyt pikkuhiljaa olen saanut Loben tulemaan myös kokonaan kyytiin väliseinä sivulla, mutta ongelmaksi muodostui se, ettei Lobe suostu tulemaan kyytiin jos minä yritän mennä etupuomin toiselle puolelle. Maria antoi hyvän vinkin, jota varmasti seuraavalla kerralla kokeillaan: väliseinä normaalisti paikoilleen, ja minä kävelen viereistä, tyhjää puolta pitkin, jolloin pystyttelen Loben kaulan kohdalla, mutta en itse joudu ahtaaseen paikkaan. Kun väliseinä on paikoillaan, ei mikään estä ottamasta etupuomia pois, jolloin hevosella ei ole niin ahdas paikka (Lobe ei tykkää etupuomista, sillä se rajaa tilaa todella paljon). Jos etupuomi otetaan pois, ensin laitetaan takapuomi kiinni ja vasta sitten etupuomi.
 
 
 
Kehu. Hevosen on tärkeää tietää milloin se teki oikein, joten muista kehua hevostasi! Oli kehu sitten rapsutus, rauhallinen äänensävy tai leivänpala, on se aina parempi kuin ei mitään.
Lyhyet harjoituskerrat. Et sinäkään varmasti jaksa opiskella vaikkapa uutta kieltä montaa tuntia putkeen, joten ei myöskään hevonen jaksa lastausta harjoitella tuntitolkulla. Muista pitää harjoituskerrat molemmille mieluisina ja tarpeeksi lyhyinä. Kuten Maria hyvin sanoikin: jos jommalta kummalta menee hermot, ollaan menty jo liian pitkälle ja harjoiteltu liikaa. Lopeta aina hyvään kertaan, mielummin aikaisin kuin liian myöhään.



Paljon tsemppiä lastausongelmista kärsiville, toivottavasti näistä oli apua edes jollekin! :)♥


-------------------------

Keskiviikkona eläinlääkäri kävi meidän tallilla hoitamassa Lobea ja Oonaa. Oonan rauhoittavien vaikuttaessa raspattiin ensin Loben hampaat, sitten annettiin viimeinen tehosterokote (!! vihdoin). Jouduin pitelemään Loben päätä raspauksen aikana, ja oli kyllä pitelemistä... Tamma ei olis millään halunnut pitää päätään paikoillaan ja liikuskeli minkä ehti. Rokotusta antaessa Lobe pyristeli juuri h-hetkellä piikin pois, joten tokalla kerralla minä pitelin heposta huulipuristimessa! :D Voi noita, ei mitään eläinlääkärin parhaita kavereita... Ell mittasi myös molemmilta kuumeet; 37,8 astetta, perjantaina olis tarkoitus mitata uudelleen jotta varmistetaan ettei rokotuksesta nouse kuumetta tai muuta. Jes nyt on vuosi aikaa seuraavaan rokotukseen ja raspaukseen, vihdoin kunnossa niin rokotukset kuin hampulitkin! Ell mittasi myös mielenkiinnosta Loben painon mittanauhalla, 570 kiloa, heh... Se on onnistunut paisumaan parissa kuukaudessa taas ihan liikaa, huoh. Pakko yrittää keksiä järkevämpää ruokintaa ja yrittää saada se laihtumaan sen 70 kilon verran. We'll se, we'll se...

Blogiini on tultu monta kertaa hakusanalla "miten hokit laitetaan". Lauantaina niiden kanssa tapeltiin varmaan puoli tuntia, vasta vähän aikaa sitten vaihdettuun kenkään hokit meni helposti kiitos juuri ostetun hokkiavaimen, mutta jo kulunut kenkä oli mahdottomuus eikä se sitten loppujen lopuksikaan onnistunut joten hokitta joutui heponen jäämään. :(

lauantai 22. marraskuuta 2014

maanantai 17. marraskuuta 2014

Lastailuja ja raveja


Eilen Mirkalla ja Oonalla oli heidän viimeiset ravit Lappeessa, johon lähdin mukaan auttamaan ja kuvaamaan. Aamulla tallilla laitoin kopin kentällä valmiiksi ja hain Loopelin tarhasta, naruriimu ja koulutusköysi päähän ja menoks! Laitoin väliseinän sivulle, mutten irroittanut sitä kokonaan. Viime kerralla tämä järjestely ei mennyt ihan putkeen, kun molemmat oli väärällä moodilla menossa, mutta nyt sain Loben monta kertaa tulemaan kokonaan trailerin kyytiin! Kylläkin vain niin, että minä seisoin ahtaassa tilassa tamman kaulan vieressä sen tonkiessa huonoja heiniä maasta (kun heinäverkossa olisi ollut hyviäkin!), mutta kun minä yritin mennä etupuomin toiselle puolelle, kieltäytyi hevonen tulemasta edes puoleen väliin. Kyselin meidän maastakäsittelijältä äsken vähän neuvoja tähän, ja saatiinkin tosi hyviä apuja taas seuraavaa kertaa varten! :)

Valmis (..ja likainen..) koppi lastausta varten ;)

Otettiin ennen Oonan lastausta Lobesta myöhästyneet marraskuun rakennekuvat... Kamala kun se näyttää taas lihavalta! :D Talvikarva on pirullinen, tuossa vertauksena kesäkarvainen-lokakuinen Lobe. Aina liikutusten jälkeen jos Lobe on hikoontunut, ja karvat painautuneet, näyttää se normaalipainoiselta. Toivottavasti eläinlääkäri ei moiti "näkyvää lihavuutta", kun hän tulee rokottamaan ja raspaamaan ponit tällä viikolla. ;)

16.11.14
1.10.14

Oona matkaan ja raveihin! Oli aivan järkyttävän sumuinen keli, hyvä kun eteensä näki... Raviradan takasuoraa piti oikein kunnolla tuijottaa, jotta erotti kaiken sen sumun keskeltä hevosen! Itse lähdöstä ei sen enempää, kuin että lähtö oli hyvä, mutta loppumatkasta melkein kaikki menivät ohi ja sijoitus oli muistaakseni joku 13/16 ja aika 3.31. Yksi tyttö tippui kärreiltä ekassa volttauksessa, onneksi ei tainnut käydä pahemmin, en kylläkään nähnyt itse tippumista..!

Prinsessa ♥
Näkyvyys 6/5
Poni irti!
 
Tänään ratsastelin Loben pikaisesti ja testasin samalla niitä vanhoja suitsia. Niillä ja nykyisillä kuolaimilla toimi hyvin, eli ongelmana olivat normaalit kolmipalat. Lobe oli tosi kiva, sopivan herkkä ja kuulolla! Huomenna se saa luultavasti vapaapäivän, ja keskiviikkona olisi tarkoitus olla ell-käynti. Kuulumisiin!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Varusteiden tärkeys


Siirrettiinkin tänäinen ratsastus eiliselle, sillä tänään olen ollut kiinni siskon synttäreissä ja eilen oli vähemmän pakkasta. Kaverini Krista tuli kuvailemaan meitä, tavoitteena oli lavastaa yllä näkyvä kuva, joka on otettu melkeinpä tasan vuosi sitten (17.11.13). Siinä ei kuitenkaan onnistuttu, keli oli todella synkkä, mutta muutama samankaltainen kuva saatiin vuoden takaisiin kuviin! Tästä ratsastuksesta sainkin innostuksen kirjoittaa vähän enemmän varusteista. En pidä itseäni varusteurheilijana, en ole tiettyjen merkkien perään, vaan käytän sellaisia mitkä ovat sopivia ja nättejä! Ja juuri tuosta nätteydestä, esimerkkinä meidän kaikki pintelit ja huovat, olen saanut kuulla monet kerrat...

2013-2014. Näköjään raippa unohtui, muuten aika samalla tyylillä mennään! ;)
2013-2014
Eilinen ratsastus oli todella silmiä avaava ja samalla kamala dejavu-kokemus. Vuosi sitten ratsastin viimeisen kerran Lobella, ennen kuin se lähti takaisin omistajalleen. Lopetin sen ylläpidon kamalan ratsastettavuuden takia. Lobe kertakaikkiaan oli hirveä, ei nimenomaan kuunnellut yhtään ratsastajaa ja yritti juosta alta. Nyt kun ollaan aloiteltu hiljalleen alusta, en ole edes huomannut ettei noin ole enää tapahtunut, Lobesta on tullut hallittava. Nyt oli kunnon isku päin kasvoja -ratsastus ja hyvä että niin kävi, tajusin nimittäin miten paljon ollaan edistytty!


Haettiin täysin samanlaista kuvaa, joten luonnollisesti puin vanhoja varusteita molempien päälle. En ole ikuisuuksiin käyttänyt noita epämukavia ratsastushousuja, liian lyhyitä ja pieniä ratsastussaappaita, en kunnon ratsastuksessa tuota pitkää joustollista kangasvyötä, en ole jättänyt suojia talliin kunnolla ravatessa, vanhoja suitsia enkä tavallisia kolmipaloja. Nyt kaivoin ne kaikki esille ja se oli virhe, mutta toisaalta ei. Ensinnäkin minun oli hirvittävän vaikeaa keskittyä omaan ratsastukseen huonojen housujen ja saappaiden takia, jalat ei toimineet kunnolla... Satula keikkui vyön takia vaikka miten paljon. Suitset ja kolmipalat olivat järkyttävä yhdistelmä! Tajusin sen vasta alkuverkkojen jälkeen, kun otin ohjat kunnolla tuntumalle. Hyi, aivan kuin oltaisiin samalla sekunnilla hypätty vuosi taaksepäin. Lobe oli täysin samanlainen. Vastusteli ohjasotetta, kuolainta, ja lähti juoksemaan alta. Hrr...

Ei kyllä näytä hyvältä ei..:D

Jotta hevonen ei olisi lähtenyt täysin lapasesta, jouduin kääntämään sitä todella pienille tehtäville, aivan kuten vuosi sittenkin. Vähän ajan päästä luovuin kuvien toivosta, eihän tuollaista hevosta voinut ratsastaa! Krista haki tallista nykyiset suitsemme ja Happymouth oliivikolmipalat, vaihdettiin siinä lennosta suitsia ja meno onneksi parani vähän, normaalisti silti mennään paremmin. Verkkasin Loben pois ja tallissa kylmättiin jalat. Bellallakin ratsastin hetken, mutta se ei kyllä onnistunut kovin kehuttavasti ja muutenkin oli jo niin pimeää, ettei siitä sen enempää.

Ei _todellakaan_ näin!
Eikä näin..
Heppa vähän lähdössä

Tämä ratsastus sai ajattelemaan. Luulisi, että peruskolmipalat käyvät jokaiselle hevoselle. Eipä käy. Lobe taitaa vaan olla niin herkkä, etenkin suupielistä, ettei se kestä yhtään ylimääräistä liikettä ja mahdollista nipistelyä. Jos minä olisin hevonen ja joutuisin pitämään kuolaimia, haluaisin paljon mielummin oliivikuolaimet, varsinkin muovipäällysteiset! Oliivikuolain ei nipistele suupieliä, eikä liiku turhaan. Happymouth vaikuttaisi ainakin miellyttävämmältä kuin perusmetalli. Näin ainakin Lobe tuntuu ajattelevan! Entiset suitset ovat muutenkin aika naftit Lobelle, en tullut edes ennen ajatelleekseni että ongelma voisi olla suitset ja peruskuolaimet. Aina mietitään, onko epäsopiva satula tai liian kovat kuolaimet. Vika voi yhtähyvin olla suupielissä tai masussa, jotkut vyöt ovat miellyttävämpiä kuin toiset.

Normaalit kuolaimet

Olen niin tyytyväinen, että päätin jo ennen Loben takaisin ottoa vaihtaa sen kaikki varusteet. Oikeastaan ainut edelleen (silloin tällöin) käytössä oleva vanha tavara on tuo pitkä kankainen satulavyö ja rintaremmimartingaali. Olen vaihtanut kuolaimet, suitset, suojat, vyöt, satulan, loimet, kaiken. Lobe tarvitsisi uuden nahkavyön, viisi senttiä pidemmän, jotta molempien elämä olisi helpompaa. Muutoin olen tyytyväinen nykyisiin varusteisiimme. Miten paljon varusteet voivatkaan vaikuttaa hevoseen... Aion vielä lähipäivinä ratsastaa uudelleen noilla vanhoilla suitsilla nykyisten kuolainten kanssa, jotta näen onko niillä miten suuri merkitys Lobeen. Voihan se olla niin, että tamma on niin herkkähipiäinen, että on tosi tarkka suitsistakin. Täytynee testata pehmusteita nykyisiin suitsiimme, jos vanhoilla suitsilla meno tuntuu huonolta.

En itse osaa ratsastaa vasempaan kierrokseen, joten en saa Lobea toimimaan siihen kovinkaan hyvin...
Kuten näkyy..! Kaikki häiriötekijät vielä pahensi asiaa, huomatkaa etten ole yhtään tyytyväinen tähän ratsastukseen enkä kuviin, joten älkää hyökätkö? ;)

Ajatelkaa nyt, jos teidät pakotettaisiin juoksemaan kymmenen kilometrin lenkki kahta kokoa liian pienissä kengissä. Ei tuntuisi kovin kivalta, vai mitä? Jalat voisi olla aika kipeät sen jälkeen. Ja kun jalkojen liike on huono, siitähän kipeytyy selkä ja kaikki. Verratkaa sitä hevoseen ja vaikkapa satulaan. Jos satula on liian kapea edestä, se puristaa lapoja ja aiheuttaa saman kipeytymisreaktion. Jos satula on liian leveä, se heiluu ja valuu, eikä silloin tunnu kovin miellyttävältä hevoselle. Verratkaa sitä vaikka kahta kokoa liian isoihin kenkiin... Tästä syystä ollaan muokattu meidän satulaa jatkuvasti ammattilaisella. Edellinen satula, joka oli Lobella vuosikausia, aiheutti sille niin paljon hallaa etten edes halua ajatella miten tuskissaan se oli... Tästä eteenpäin aion kyllä käyttää jokaikisen satulan satulansovittajan kautta ennen käyttöä! Varusteiden lisäksi on myöskin tärkeää pitää huolta hevosen lihaksistosta, mm. hieronnan avulla. Tämä on kuitenkin ihan oma lukunsa, joten eiköhän jätetä tämä asia nyt näihin päätöksiin! Toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti. ;)