maanantai 28. heinäkuuta 2014

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Ensiapulaukun esittely

Loben tunaroitua itseensä paljon haavoja, tajusin ettei mulla oikeasti ole normi ihorasvaa enempää mitään hoitovälineitä. Parin päivän sisällä sain aika hyvin haalittua melkein kaikki kamat kasaan ja nyt mulla on tallilla ihan järkeenkäyvä ensiapulaukku! Sille tulikin heti käyttöä, eli onneksi sen hommasin. Kommentoikaa onko mulla jotain, mitä teillä ei ole tai sitten toisinpäin, eli puuttuuko multa jotain mitä teillä on?


Ja sitten vähän blogista. Postaaminen on nyt kivaa, kun kerrankin on aihetta, mutta sitten on se kommentointi... En varsinaisesti mitään ilkeily-kommentteja ole saanut, mutta silti mua pelottaa jokaikinen kerta, kun näen että on tullut uusi kommentti. Asiasta tietämättömät ihmiset tulevat mulle asiasta huomauttelemaan ja laittavat sanoja mun suuhun ja mieleen; Lobe pitäisi laittaa monttuun. En oikeasti halua, eikä mun tarvitsekaan kuunnella tälläistä. Mulla on muutamia postauksia vielä tekemättä, teen ne ja katson asiaa sitten uudelleen. Mutta saattaa hyvinkin olla, että blogi menee piilotetuksi määrittelemättömäksi ajaksi. Tämä Lobe-asia on mulle tosi herkkä paikka, mietin sitä päivittäin. Mutta mä olen päätökseni tehnyt, mikä ei sinänsä kuulu teille pätkän vertaa, ettekä saa siitä vielä kuullakaan. Kaikki tapahtuu aikanaan, mutta tällä hetkellä mä en vaan jaksa. Ei bloggaamisen pitäisi olla sitä, että pelkää kommenttien lukemista!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Muutama selvennys

Mua alkoi todellakin ihmetyttämään edelliseen postaukseeni saadut kommentit... Ei tosiaan tainnut olla hyvä idea julkaista tuota postausta vielä, mutta kerran meni jo niin meni. Menetin nimittäin eilen yöuneni, kun aloin myöhään illalla murehtimaan ja kuvittelemaan Loben lopettamista. En tosiaan tiedä mistä jotkut saivat päähänsä, että tuo on monttukamaa... Ja sen, ettei Lobea pysty astuttamaan eikä sillä ole siitosarvoa! Argh, ärsyttää ihmiset jotka menee asioiden edelle tietämättä edes ensin kunnolla missä mennään. Te ette voi saada kunnollista ja todenmukaista kuvaa minusta ja Lobesta, vaikka blogiin rehellisesti kirjoitankin.

Ei, Lobe ei todellakaan ole monttuun menossa. Tulevaisuus on muuten vielä kysymysmerkki, tai ainakin niiltä osin, etten blogiin näistä asioista kirjoita ennen kuin asioilla on varmuutta. Ja sitten tuohon kehärenkaan vakavuuteen. Se on Lobella nivelrikosta peräisin, jolloin nivelrikon reunoille on muodostunut epätoivottua uudisluuta. Nivelrikolle on tunnusomaista nivelruston rappeutuminen nivelpinnoilla ja uudisluumuodostus nivelen reunoilla. Tämän tekstin löysin googlailemalla nivelrikkoa ja kehärengasta.

Nivelrikon syntymiseen ei ole yksittäistä syytä, vaan nivelen eri kudokset reagoivat tulehtumalla erilaisiin laukaiseviin ärsykkeisiin. Nämä laukaisevat ärsykkeet ovat meillä olleet ainakin ylipaino sekä huono kengitys. Hevosen jalat ovat naurettavan pienet, ja niillä on elintärkeä työ kannatella painavaa torsoa sekä pysyä ehjinä. Kun pakkaan lisätään vielä ylipaino, on jaloilla kamalasti työtä. Ja kun kirsikkana kakun päälle lisätään pska kengittäjä, joka ei osaa asiaansa vaan kavion asennosta lähtien kaikki on huonosti, ei siitä voi seurata mitään hyvää. Lobella on muutenkin vinot jalat, jotka pystyy oikaisemaan kunnollisella kengityksellä (olen nykyiselle kengittäjällemme todella kiitollinen, että hän osaa asiansa ja hoitaa Loben jalat oikein. Hyvästä kengityksestä saatiin kiitosta myös klinikalla). Nyt onkin todella tärkeää jatkaa hyvää kengitystä, ja meille taitaakin tulla erikoiskengitys, katsoo nyt millainen, sekä saada hevoselta ylimääräistä painoa pois ja keventää siten jalkojen taakkaa. Lobe siirtyy laitumelta pois (vaikkei sillä kovin paljoa syömistä enää olekaan), jotta sen syömisiä voidaan tarkkailla. Se siirtyy tarhaamaan yksin, ja saa ruoat (eli heinän, muuta se ei saa) slow feeding -verkosta kunhan saan sellaisen hankittua.


Juteltiin tänään tallin omistajan kanssa Lobesta ja muutenkin sen tulevaisuudesta. Voi olla, että nuo kehärenkaat pysyy hyvinä pari kuukautta tai sitten vaikka viisi vuotta, ennen kuin alkavat (pahemmin) oireilla. Kaikki ovet ovat vielä toistaiseksi auki, ei sitä tiedä. Mutta nuo eivät parane, kysymys on siinä että miten ja milloin ne pahenevat. Lobe oli viettänyt yönsä ja päivänsä karsinassa, ja voi elämä miten se sitä vihasi, huomaa kyllä että pihattohevonen kyseessä. Otin siteet pois etujaloista ja rasvailin pienet ruhjeet. Jutta antoi tulehduskipulääkkeen sekä naamalle levitettiin sitä (lehmien utare)rasvaa. Lobe pääsi vihdoin pihalle, sinne se jäi ihmettelemään kaikkea. Nyt alkaa siis ponilla laihis ja kahden viikon kävelyliikutus. Siitä tulikin mieleen. Jos ketään innostaa tai kukaan tietää jotakuta kuka saattaisi olla kiinnostunut Loben liikuttamisesta, ottakaa yhteyttä! Ei tuolle sotanorsumahalle riitä mitenkään lyhyet kävelylenkit viidesti viikossa, jota mulla on sille tarjottavaksi. Liikutusapua siis kaipaillaan, hjelp!

torstai 24. heinäkuuta 2014

Klinikalla

Tätä postausta on niin vaikeaa kirjoittaa, enkä tiedä onko tämä järkevääkään vielä, mutta antaa nyt mennä, olen saanut niin paljon uteluita että lukekoot kaikki sitten tästä! :D Klinikalle tosiaan päästiin, nyt ollaan molemmat, sekä minä että hevonen, jalkapuolia... Paskanmarjat, tää tilanne on niin kamala. Päätin nyt julkaista teille tämän postauksen, mutta ehkä kirjoittelen tulevasta erilliseen postaukseen. Huomenna selvittelen asioita, niin on helpompi kertoa teille jostain jotakin. 


Aamulla herätys soi puoli seitsemältä ja pysyttiin aika hyvin aikataulussa. Käytiin hakemassa traileri ja hurautettiin meidän tallille pakkaamaan kamat autoon. Lobe odottelikin söpösti letitettynä karsinassa valmiina, harjasin sen ja laitoin lastauskamat päälle. Koppiin mentiin 15 minuutissa, samalla tyylillä kuin tiistaina. Riimu suitsien päällä, naru niskan päältä, rätti silmillä, kauraa houkuttimena, väliseinä sivussa ja liinat takana. Lobe ei kyllä edelleenkään kovin mielellään koppiin tullut, oli se aika tappelua ja pakottamista, mutta pakko mikä pakko, klinikalle oli jokatapauksessa hevonen saatava. Siinä rytäkässä kun Lobe yritti lähteä rampilla karkuun, onnistui se tallomaan jalkani muussiksi! Vähän aikaa sitä onnuin, ja toivoin että pystyn klinikalla vielä juoksemaan... Verenpurkaus siihen taisi tulla, sen verran ikävä mustelma ja turvotus on.

Nättimys odottelee lähtöä :)
Haha, aiheutetaan ruuhkaa!

Lobe matkusti hyvin, odotteli kiltisti lähtöä ja tuli nätisti pois traikusta perille päästyämme, eikä ollut edes kovin hikinen eikä yhtäkään hätäkakkaa tullut! Koska lastaukseen oltiin varattu niin paljon aikaa ja se onnistui nopeasti, jouduttiin tunnin verran varikolla odottelemaan. Lobe käyttäytyi aika hyvin uudessa paikassa, mutta huutoa kyllä lähti ja ihmeen herkästi leimautui kavereihin, kun sellaisen sattui näkemään. Oli siinä pitelemistä, kun Lobe näki Oonan kokoisen kaverin! Heinän avulla sentään rauhoittui hetkeksi, kunnes laitettiin se katokseen ja minä menin ilmottautumaan.


Klinikalle päästyämme selitin tilanteen ja eläinlääkäri tunnusteli Loben läpi. Mentiin ulos, käveltiin ja ravattiin edestakaisin. Sitten tehtiin taivutuskokeet kahdesti joka jalalle. Tässä lainaus lekurin lausunnosta (osittain "suomennettuna", osan sanoista olen tummentanut, ne joku voisi minulle vielä suomentaa): "Ylipainoinen tamma, palpaatiossa molempien etujalkojen vuohiset lievästi täyttyneet, molempien etujalkojen kaviorustot kovat, ei voimistuneita digitaalipulsseja, molemmissa etujaloissa ei kaviopihtiaristusta. Oikeassa etujalassa hyvin lievä ajoittain näkyvä epäpuhtaus ravissa, selkein oikeassa kierroksessa ympyrällä. Takaa vähän jäykkä, vasemmassa kierroksessa lievä oikean takajalan ontuma, oikeassa kierroksessa taas vasen takajalka huonompi nyt. Lievät taivutusreaktioit molemmissa etujaloissa alaosassa lievä taivutusarkuus 1/5, molemmissa takajaloissa yläosa 1/5, molemmissa takajaloissa alaosa 1/5."


Röntgenkuvien oton ajan me odoteltiin iskän kanssa ulkona, puoli tuntia tukalassa hetleessä istuskelua, huh! Kun päästiin takaisin sisälle viileään, mentiin heti katsomaan ja kuuntelemaan, kun eläinlääkäri näytti ja selitti röntgenkuvista. Oli vähän vaikeaa pysyä perässä, kun ei itse tajunnut niistä kuvista yhtään mitään!! Olin jo huokaista helpotuksesta, ja hymykin alkoi hiipiä kasvoille, kun lekuri kertoi että kinnerpatit ei todellakaan ole mitkään pahat eikä kaviorusto oli luutunut, vaikka niin hän epäilikin. Mutta sitten muuttui ääni kellossa, kun kuulin sanat siitoskäyttö, mahdollisuus kestää kevyttä käyttöä, vaikeaa ylipainoiselle jnejne. En ymmärtänyt asiaa yhtään, ja kun lääkäri poistui valmistellakseen Lobe piikitystä varten, mietin pienessä mielessäni että mitä hittoa tämä nyt tarkoittaa. Oikeasti, voi pyhä sylvi sentään. "Kuvattiin molempien etujalkojen alaosat LM ja DP ja viistot, molempien takajalkojen alaosat LM, ja molempien takajalkojen kintereet DLPM, DMPL, LM. Molempien takajalkojen kintereiden alimmat pattiraot lievästi ahtautuneet. Molempien etujalkojen kehäluun etupuolella uudisluumuodostusta, oikean etujalan muutos voimakkaampi ja aktiivinen. Oikean takajalan kehänivelen etupuolella pieni nokka. Kaviorustot ei luutuneet."

Kinner. Tuossa keskellä näkyy kolme kuoppaa ja kaksi möykkyä, niin se alin kuoppa on tuo alin pattirako, jossa se nivelrikko on (kinnerpatti=nivelrikko)
Näette varmaan tosi huonosti, tai sitten ette ollenkaan, mutta tuossa nuolen kärki osuu haaleaan sirpin muotoiseen "varjoon", se on se kaviorusto
 Kaksi eri kuvaa etujalasta/etujaloista (en erota mikä on mikäkin jalka ja mistä suunnasta :D). Tokassa kuvassa on ympyröity tuo mitä on tarkoitus katsoa, ekasta kuvasta voitte katsoa. Tuossa kohdassa luun pinta pitäisi siis olla tasainen, mutta tuo on aivan rosoinen. Eli se rosoinen pinta on sitä uudisluuta=siinä kohtaa on se kehärengas.
 
Autoin lääkäreitä piikittämään etujalkoihin sekä kintereisiin kortisonia, pidin Loben jalkoja ylhäällä. Toinen oli niin raukka kaikkien niiden mömmöjen vaikutuksesta, siellä se vaan "kuorsasi" pää seinää vasten... Rauhoituksen antaminen hoidettiin siis pakkokarsinassa, mikä oli ihan hyvä sillä vastusteli jonkun verran. "Diagnoosi: molemmissa etujaloissa kehärengas, molemmissa takajaloissa lievä kinnerpatti." Sellasta. En ole enää huolissani noista kinnerpateista, kuulemma näyttävät hyviltä, ja nyt kun ne piikitettiin, luulen ja toivon niiden luutuvan. Mutta olen enemmän kuin huolissani noista kehärenkaista. Ei parane koskaan, ei voi leikata, eikä tehdä juuri muutakaan kuin toivoa. "Hoidettiin nyt molempien etujalkojen kavionivelet ja molempien takajalkojen kintereet celestonilla. Tulehduskipulääkekuuri."

Kavion päällinen paketissa, ja ylempänä tuo haava
Kintereistä ja tuosta kavion yläpuolelta lähti karvat

Piikitysten jälkeen talutin Loben pihalle, laitoin suitset ja rätin päähän, ja taas yrittämään kopitusta. Kahdestaan se oli aika vaivalloista, itseäni alkoi jo ärsyttämään touhu niin paljon... Mutta onneksi se sinne lopulta meni ja päästiin lähtemään vihdoin kotiin. Klinikalla meni noin kaksi tuntia. Lobe matkusti ja tuli pois kopista taas nätisti. Vein sen karsinaan, desinfioin ja rasvasin naaman sekä lastauksessa tulleen haavan jalasta... Vitsi miten Lobe närkästyi, kun jätin sen karsinaan ilman ruokaa! Siellä on nyt seuraavan päivän, eikä pääse enää laitumelle... Purettiin kamat ja lähdettiin palauttamaan traileria ennen kotiin pääsyä. "Ohjeet: -Karsinassa 1 vrk, siteet pois huomenna. -Jalkoja ei saa kastella kolmeen päivään. -Huomisillasta lähtien tarhaus ja kävelyliikutus 2 viikkoa. -Tulehduskipulääkekuuri: Equioxx 1 tuubi kerran päivässä viikon ajan. -Pidetään hyvin kengitettynä, eteen voisi laittaa esim. shock-taimer-pohjalliset ja varpaalle rolleria/rokkeria (break-over poin vielä taaemmaksi). -Painoa pudotettava: vain kuivaa heinää rajoitetusti, 7kg päivässä (slow feeding-verkko paras systeemi). -Ratsastuspohjan kanssa tarkkana: ei mennä kovilla pohjilla muuta kuin käyntiä. -Pään ihottuman hoitoon Kefanova-voide kahdesti päivässä ainakin viikon ajan."


"Ennuste varauksellinen kevyeenkin käyttöön, aktiiviseen treeni-/kisakäyttöön ennuste melko huono (etusten takia)."

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Viimehetken reenailut


Huomenna olisi tavoitteena selviytyä sinne klinikalle asti, mielellään heppa ja koppi yhtinä kappaleina. Joten toivokaamme, että niin lastaus kuin itse klinikkareissukin menisi hyvin! Aika on kolme tuntia aiemmin kuin viimeeksi, joten herätyskello soi ennen seitsemää (tällä kertaa lastaukseen varattu se puolitoista tuntia!). Yritän päivitellä mahd. pian, miten meni, mutten kuitenkaan uskalla luvata vielä mitään.


Tänään illalla tehtiin viimehetken reenailut lastaamista varten. Taluttelin Lobea ensin hetken kentällä, pysäyttelin ja väistätin. Sitten laitoin rätin silmille, ja voi vitsi miten tuo hevonen selvästi jännittyi... Latasi kolmet hätäkakat ja pörisi kummastuneena, mutta ei sitä voi syyttää. Kukapa muka nauttisi tilanteesta, kun silmät peitetään ja pitäisi ihan kirjaimellisesti luottaa sokeasti toiseen? Ja kun lisätään soppaan vielä mahdollinen pelko trailerista, not good. Mutta hyvin Lobe silti käyttäytyi, sai porkkanaa palkaksi kentällä pyörinnästä ja pihatossa käynnistä. Juuri sopivasti samaan aikaan tallin pihassa hurisi ja kolisi auto kuormalavoineen, pystyin lukemaan Loben ajatuksia kopittamisesta!! Ja voi miten toinen vaan nosteli jalkojaan varautuen tulevaan ramppiin... On sitä pakko arvostaa, että luottaa noin paljon. ♥

On se herkkujen antaminen niin pelottavaa! Ok, meinasi tippua peukalo kokonaan kädestä, sen verran napakasti (vahingossa) Lobe onnistui siitä puraisemaan
Vapaus! Mä nään! Mä nään!
Nyt näkevälle palkkiota, kiitos

Loben hoidettuani menin kuvailemaan kentälle Nooran ja Oonan hyppelyä. Kuumuus ja innottomuus kentällä menoon selvästi näkyivät hyppelyssä, ei mennyt lähellekkään niin hyvin kuin viikonloppuna. Mutta hyvin kuitenkin, on siinä niin kiltti poni, tuitui! Ennen kyydin tuloa vaihdoin taas hepoille vedet sekä kuvailin teille yhden videon, julkaisen sen jossain välissä. Nyt tämä tyttö lähtee ottamaan unta palloon, että jaksaa aamulla herätä jännittämään mahdollisesti kamalaa päivää... See ya!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kusaistu lastaus

Tälläinen pieni väliaikaistiedoite. Klinikalle ei siis päästy, jippii, arvatkaa vaan miten paljon v*tuttaa?! Lobe heittäytyi niin hankalaksi lastauksessa, että oltaisiin myöhästytty varatusta ajasta tunnin verran ja klinikalla sanoivat, ettei onnistu enää näin myöhään. Huoh. Onneksi saatiin aika nopeasti uusinta yritykselle, elikkä torstaina jatketaan taas, Mirka ei töiltään pääsekään mukaan mutta onneksi sain Helmin värvättyä apulaiseksi sekä koppikin saatiin vielä torstaiksi lainaan. Jos silloin sitten paremmalla menestyksellä, ja ehdittäisiin klinikalle ajoissa (toisin sanoen kun varataan lastaukseen kamalasti aikaa, menee heppa ekalla yrittämällä sisälle ja ollaan perillä naurettavan ajoissa. No, parempi niin päin!).


Kaikki oli valmista, tavarat pakattu ja hevonen hoidettu, kun varttia yli kaksitoista alettiin lastaamaan. Lobe on jotenkin koppikammoinen, ei suostu lastattavaksi eikä myöskään matkusta kovin mielellään, stressaa sitä ihan mielettömästi, hikoilee ja hätäkakkailee joka paikkaan... Tähän mennessä olen nähnyt kaksi Loben lastausta: ekan kerran omistaja haki Loben pois ja toisen kerran itse hain Loben takaisin. Molemmilla kerroilla on silmillä ollut rätti, sillä Lobe luottaa niin paljon ja kävelee perässä kun ei näe mihin ollaan menossa. Ekalla kerralla meni näinä kertoina kyytiin. Ajattelin typerästi, että nyt vaan rätti silmille ja kyytiin. Pyh, sanoi Lobe! Ensin se ei edes halunnut rättiä silmille, ja sen jälkeen tuli rampin toiselta sivulta yli. Mirkakin kokeili, mutta sama jatkui ja kohta alkoi palovammojakin tulla nykäistystä narusta käsiin. Mirkalle hanskat käsiin ja Lobelle suitset päähän, ja jatkettiin taas.


Aikaa vaan kului ja kului, mutta heppa ei koppiin mennyt. Muutaman kerran sai riuhtaistua itsensä vapaaksi, muttei onneksi kovin kauas mennyt. Kävin pyytämässä Juttaa auttamaan, kun aikaa oli vielä vartin verran lähtöön. Sinne meni se vartti ja aika monta muutakin. Kokeiltiin ihan kaikkea: rätti silmillä, ei rättiä silmillä, houkuttelemalla, komentamalla, raipalla, ilman raippaa, naru turvan päällä, ei narua turvan päällä. Oonan kanssa koppiin, ilman Oonaa koppiin. Liinojen avulla, ilman liinoja, kauroilla, ilman kauroja, porkkanoilla, ilman porkkanaa. Siirreltiin koppia lähemmäs tallia, vaihdeltiin taluttajaa ja liinojen pitäjää. Raippa ei auttanut mitään, herkkujen perässä ei tullut (ihme sinänsä), liinat olivat vain apuna silloin kun Lobe päätti ottaa hatkat. Lopulta oltiin niin korvia myöten täynnä, ettei kukaan enää tiennyt mitä yrittää. Päätin soittaa klinikalle ja kertoa tilanteen, kello oli jo sen verran paljon. Vastausta ei kuulunut, mutta laitoin asian viestillä perään.


Päätin, että mitä hyvänsä klinikalta vastaavat, mehän tuo hevonen koppiin laitetaan tai muutoin se ei enää koskaan sinne suostu menemään. Mutta mitä teet, kun tuollainen jätti päättää ettei mene? Et mitään, silloin se ei vaan mene, yksinkertaista. Niin kuin iskä sanoi, kyllä Oonan kokoisen vaikka väkisin työntää kyytiin, mutta Lobe on ihan eri luokkaa, ei sille mahda minkään. Oltiin jo aiemmin mietitty väliseinän siirtoa, mutta tultiin siihen lopputulokseen että kuka hullu menee sitä enää paikoilleen laittamaan kun pelkäävä hevonen on kyydissä? Lobe nimittäin kyytiin päästyään alkaa pelkäämään niin paljon, kun luukkuja suljetaan, että ei kauheasti houkuttele ajatus mennä sen perään jotain laitoja sörkkimään. Mutta niin tehtiin, nostettiin väliseinä sivulle, Lobelle rätti päähän, naru turvan ympärille ja minä taluttamaan. Ei tullut edelleenkään mitään, Lobe ei vaan ramppia pidemmälle millään kerralla suostunut tulemaan. Alkoi jo hirvittämään, että kohta se rikkoo jalkansa ihan totaallisesti.

Vaihdoin narun turvan päältä niskan yli ja yritin vielä kerran. Aloin jo suuttua hevoselle niin paljon, että joka kerta kun kiskaisi ja yritti riuhtaista itsensä pois tilanteesta, minä riuhtaisin takaisin. En tasan antaisi sen enää yhtään kertaa päästä karkuun. Varovasti, mitään näkemättä ja porkkanaa palkaksi saaden, askel kerrallaan ja riuhtaisut kerrallaan Lobe eteni syvemmälle koppiin. Kohta itsekin pääsin jo puomin oikealle puolelle ja Lobe oli naruissa kiinni! Mirka laittoi väliseinän paikoilleen ja iskä takapuomin, minä kehuin ja syöttelin Lobelle porkkanaa ja kun takaluukku oli kiinni, otin rätin pois. Lähdettiin ajamaan ja heti pihalta päästyämme soitin takaisin klinikalle, mutta saatiin huonoja uutisia, oltaisiin perillä liian myöhään. Päädyttiin ajamaan muutaman kilsan päähän, käännyttiin ympäri ja tallilla otin Loben pois kopista. Se oli aivan hiestä märkä, en yhtään ihmettele kun helteessä painittiin puolitoista tuntia yhden lastauksen kanssa! Otin suitset pois, huuhtelin hiet ja rasvailin naaman ennen laitsalle pääsyä. Lähdettiin tavaroiden purkamisen jälkeen palauttamaan traileria, todella turhauttava ja turha reissu.


Tästä viisastuneempina toivotaan Loben menevän torstai-aamuna helpommin kyytiin. Torstain klinikkareissun jälkeen jos mulla edelleen hevonen on, me reenataan lastaamista. Reenataan, reenataan ja reenataan. Tälläinen peli ei oikeasti vetele. En halua Loben pelkäävän traileria, mitä se selvästi jo tekee. Vuosi sitten päästiin jo ihan hyviin tuloksiin rauhassa, mutta nyt olisi tavoitteena saada se ihan kyytiin asti. Ehkä jonain päivänä... Löytyykö kohtalotovereita, lastausongelmaisia? Miten saatte hevosen kyytiin, oletteko ratkaisseet ongelmanne vai painitteko sen kanssa edelleen?

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Naama auki


Eilen käytiin Nooran ja Oonan kanssa maastolenkillä. Lobe oli aivan kamala, seura ei todellakaan tehnyt hyvää! Tai no oli se siihen asti kivaa, kunnes sanoin Nooralle että voi ravata edelle ja laukata sitten takaisin. Siitä Lobe ei tykännyt, veti kunnon pultit eikä sen jälkeen suostunut monen kilometrin aikana kävelemään askeltakaan normaalia käyntiä, vaikka Oona oli jo ohitettu aikapäiviä sitten. Lobe oli niin raivostuttava, ei suostunut kävelemään mutta lupaa ravata ei ollut, säikkyi kaikkea mahdollista ja ohittavat autot söivät pulskia hevosia!! Siis omg. Meinasi mennä kuskillakin hermot, mutta onneksi selvittiin ihan täysjärkisinä tallille takaisin. Iltapäivällä kävin kuvailemassa Lappeenrannan kansallisia, niitä kuvia ajattelin jossain välissä teille jakaa? :)


Kerrankin tänään hakiessani Lobea hepat olivat laitumella! Lähes joka päivä ne ovat tarhassa, ja Lobe pihatossa ötököiltä piilossa. Sain napattua muutaman kuvan laitumella, mitkä ovat aika harvinaisia tänä kesänä... Heti kun menin lähemmäs Lobea, voihkaisin ääneen. Hemmetti! Olin jo toivonut että naaman haava olisi lähtenyt parantumaan, mutta mitä vielä. Se oli kaksi kertaa pahempi kuin eilen!! Äkkiä poni talliin ja ilmoitin tallin omistajalle että naama menee vaan pahempaan suuntaan... Tallissa sitten pohdittiin mistä tuo voi johtua, kesäihottumaa epäiltiin, mutta miksei se hankaa esim. harjaa tai häntää, vaan vain tiettyjä kohtia? Naama ja jalat nyt erityisemmin tällä hetkellä. Toivottavasti klinikalla osaisivat jotain apuja antaa tähänkin vaivaan, varmaan joutuu hankkimaan ötökkäloimen, seeprakuvioisena! Lobe pääsi jo maistamaan seeprailua, kun käärittiin sen naamaan nolo valkoinen pinteli. Suitsia tuskin olisi muuten voinut käyttää, sen verran laajalle alueelle tuo pipi levinnyt. Käytiin heittämässä ilman satulaa lyhyt maastolenkki, oli oikein mukavaa. :)

Tauski
En saanut haavasta tämän parempaa kuvaa, kai tuosta jotain selvää saa..

Huomenna tosiaan klinikalle. Tämä kolme viikkoa on mennyt niin nopeasti, etten edes tajua. Mutta onneksi odotus on vihdoin ohi ja päästään tutkituttamaan heppa läpi. Toivon mukaan nivelistä ei löydy sen pahempaa kuin lievä niveltulehdus, joka pystytään yhdellä piikityskerralla hoitamaan. Toivon mukaan kinnerpattien tilanne ei ole huono, ja ne mahdollisesti piikitetään luutumista nopeuttamaan. Toivon mukaan jänteissä ei ole mitään huomautettavaa ja tuo "kesäihottuma" olisi helppohoitoinen juttu. Tai sitten kaikki menee päin persettä ja mulla on hevonen, joka ei ehkä koskaan enää saa liikuntalupaa. Mutta sormet ja varpaat ja korvat ja kaikki nyt ristiin ja toivotaan parasta! ♥